4.5.2018

Kevätkuulumisia

Jaahas, nykyään tulee näköjään bloggailtua vaan (jälki)flunssaisissa merkeissä. Nenu siis valui pari päivää antaumuksella ja pientä kipristelyä kurkussa, mutta toivottavasti ei isompaa takapakkia suuremmassa kuvassa. Pari kevyempää treeniä on tässä viikolla tullut jo tehtyä, mutta täytynee vielä vähän jarrutella menoa.

Sitten edellisen kirjoittelun reenihommat ovat muuten sujuneet tähän saakka ihan hyvissä merkeissä. Ehkä edeltävässä bloggauksessa julkistamissani 2018 teeseissä on jotain perää? Oma kapasiteetti ja käytössä oleva aika ei mahdollista määrillä mättämistä mutta sisällöllisesti ihan OK noin 6-7h treeniviikkoja on tullut tehtyä ja käyrien mukaan olisin mukamas kovemmassa iskussa kuin vuosi sitten kesäkuussa. Käytäntö voi kyllä olla jotain muuta....
Triathlonkauden avauskin alkaa olla jo pelottavan lähellä. Heltri Cupin merkeissä pulahdetaan jo vajaan kuukauden päästä Kuusijärvellä ja sitten 10.6 Tuusulassa. Alkukesän pää ja päätöstapahtumana on minulla Lahden uusi Ironman70.3. Loppukesään ei ole vielä buukattu mitään, mutta katsotaan mikä on kuntoisuus ja ehkä olen lähdössä taas Challenge Turkuun raastamaan.

12.3.2018

Muutoksia treenirutiineihin

Syksyn ja edeltävän talvenkin sairastelut alkoivat jo vähän kyrsimään. Onko jotain mihin pystyy itse vaikuttamaan ahkeran käsien pesemisen, D-vitamiinin syönnin jne. lisäksi?



Tämän vuoden puolella olen lukenut treenipäiväkirjan "Training load" käppyrää kuin piru raamattua.
Mielenkiintoista oli huomata, että useamman kerran tuli flunssan takia treenipaussia kun olin saanut edes pari viikkoa treenattua säännöllisemmin eli miltei päivittäistä työmatka-ajoa ja siihen päälle ainakin kerran viikkoon uintia ja jotain muuta "laadukasta" tilanteeseen sopivaa treeniä. Treenimäärät on nippanappa terveysliikuntatasolla, mutta pohjalta löytyy kuitenkin melkoista stressiä perhearjen pyörittämisestä kaikenlaisine haasteineen huonosti nukuttujen öiden jne. muodossa. Pyrin seuraamaan myös leposykettä ja jos käppyrät alkaa nousemaan liikaa on vaan uskallettava ottaa lepopäivää kehiin.

Päätin muuttaa muutamana edellisenä vuotena ollutta työmatkapohjaisen liikunnan sapluunaa.
Ensimmäinen päätös oli että en aja enää ihan jokaisena päivänä pyörällä töihin, jotta saan treeneihin enemmän varianssia. Erityisesti torstait olen nyt kulkenut julkisilla kun illalla on kuitenkin tiedossa kovempi uintitreeni ja sen alla Ti tai Ke teen useimmiten myös jonkinlaisen tehotreenin vastuksella tai hiihtäen. Näin saan vähän tasoitettua kuormituspiikkejä.
Syksyn oman puolikuntoisuuden ja lasten sairastelujen myötä olen myös tehnyt nyt aikaisempaa enemmän etätöitä. Talven lumi ja pakkasinferno on myös vaikeuttanut päiväkotiin kulkua (työnnät yhdellä kädellä tuplavaunuja ja talutat toisella pyörää...) ja tämä tarkoittanut myös arkipyöräilyiden vähenemistä. Mutta toistaalta taas olen ehtinyt lyhyelle lounastreenille tai iltapäivästäkin touhuamaan jotain pientä ennenkuin lapset on haettava päiväkodista.

Tänä talvena myös lajikirjo on uudistunut muutamaan aikaisempaan vuoteen verrattuna, sillä kelit ovat taas mahdollistaneet hiihdon pääkaupunkiseudullakin miltei kotiovelta käsin. Parina aikaisempana vuonna latua on ollut oikeastaan parit reilun kilsan kiepit niin lenkit ovat jääneet vähiin. Nyt olen yrittänyt päästä pari krt viikkoon ladulle. Tyylinä on useimmiten ollut pertsa, sillä pertsailuun sopivat ladut löytyvät lähempää ja sitä on muutenkin mukavampi pistellä menemään enemmän PK lukemilla. Salaisena tavoitteena on tällä kaudella hiihtää enemmän kuin kausilla 2014-2017 yhteensä!

Tässä vielä vkon 9 jumppailut:
Ma ap. Trainerilla 30min, kevyt ja herättävä parilla kadenssin nostolla
ip. Hiihto pertsaa 1:22  PK
Ti Lepo. Käppyrät olivat nousseet turhan rivakasti ja karmea pakkanen ulkona!
Ke Trainerilla 55min sis. 3x10:00 crisscross noin 90%FTP
To Uinti 1:15, Teemana lyhyempiä pätkiä laadukkaasti, pitkät tauot. Pääsarja 10x100II
Pe ap. Pyörällä töihin 45min kevyehköä
ip. Pyörällä kotiin 38min vielä kevyemmin
La Hiihto pertsaa 1:29 PK
Su Kisiksellä Wattbikellä 20min 2x3:00(105-115%FTP) tytön telinevoimistelutreenien ajan. Treeni jäi lyhyeksi ulkopuolisista syistä.

Total 7:15

22.1.2018

Kauden 2018 käynnistelyt

Pistetääns vähän vauhtia blogin päivitykseen :-O
Kauteen 2018 valmistautuminen on nytkähtänyt vähän eteenpäin treenien ollessa kuitenkin aika minimaalisia ajanpuutteen ja oman jaksamisen takia. Kisakalenterissa ei ole vielä hirveästi sisältöä, taalat on sisällä vasta Lahden 70.3 Ironmaniin ja sen lämmittelyksi Tuusulanjärven triathlonin varttimatkalle, josta jäi viime kesältä hyvät fiilikset. Myös Turun Challenge kisat on ilmottautumista vaille sovittuna. Mulle tuli myös kutsu Challenge Samoriniin "The Championships" kekkereihin mutta päätin olla lähtemättä sinne kaikkien aikaisemmin osallistuneiden hehkutuksesta huolimatta. Kisan aikainen ajankohta, yleinen epävarmuus mahdollisuudesta harjoitella tavoitteiden mukaisesti ja logistiset haasteet koko perheellä sinne matkustaessa vaikuttivat päätökseen.

Juoksun kanssa on taas perinteisesti käynnistymisvaikeuksia. Kantapää ärtyi joulukuun alussa jäisillä ja muhkuraisilla paanoilla juostessa. Tuntuisi nyt ilmoittelevan itsestään, joten täytynee tehdä siirtymä pyöräilijäksi. Muutamia pyöräntuunauksia olis myös mielessä, kun vaan ehtisi pajalle pähkäilemään ja virittelemään.

Vko 4 käynnistyy  hitaanpuoleisesti vähän flunssaisissa tunnelmissa, tässä vielä Vko 3 tuotokset

Ma ap. Pyörällä töihin 10,7km, parit pätkät reippaammin
ip. Pyörällä kotiin 11,2km suht iisiä
Ti ap. Pyörällä töihin kevyttä 12,3km, olipa kylmä ja tuulinen keli!
ip. Pyörällä kotiin kevyttä 11,5km
Ke FTP testi. Henkinen ja fyysinen katkeaminen 13min kohdalla, tulos -5% kesästä.
To Uinti 3400m, pääsarja 4x200(II)+4x200(II+)
Pe ap. Pyörällä töihin 12,5km
ip. Pyörällä kotiin 15,2km
La Lepo
Su Kisiksellä juoksutekniikkaa, koordinaatioita ja vähän kuntopiiriäkin

Total 6:34

15.1.2018

Garmin 935

Garmin 935 on merkin viimeisin tuotos multisport markkinoille. Ei nyt ihan uunituore, koska mittari on ollut saatavilla jo noin viime kesästä saakka.
Silmiinpistävintä mittarissa on muotoilu, joka mennyt pyöreään suuntaan merkin aikaisemmista neliskulmaisemmista triathlonkelloista. Ko mittari on ikäänkuin kevennetty versio möhkälemäisemmistä Fenix 5 sarjan mittareista ja kaikki mahdolliset viimeisimmät viipottimet pitäisi löytyä ominaisuuksien listasta.
En ala mitään tarkempaa vertailua kirjoittelemaan kun DCRainmaker on ehtinyt sen jo normaalin tyhjentävään tyyliinsä tekemään viime keväänä. Tässä kuitenkin jotain makupaloja ja mukavia uusia featureja.

Ensimmäinen fiilis uudesta mittarista on että nyt vihdoinkin alkaa olla kaikki kohdallaan! Erityisesti koko, paino, neutraalimpi ulkonäkö ja responsiivinen käyttöliittymä. Myös näytön värit ovat kirkastuneet sitten edellisen sukupolven.

Rannesykemittaus

Vaikka olenkin vanhan liiton sykevyömiehiä, joudun myöntämään että onhan tuo rannemittauskin ihan kiva varsinkin arjen työmatkatempoa ajatellen. Säästää joka aamu vähintään kriittiset parikyt sekuntia aamuvalmisteluissa. En ole vertaillut sykkeitä vyön kanssa, mutta käppyröitä tarkastelemalla ja RPE vertaamalla lukemat näyttävät realistisilta, enkä ole mitään kummallisia hyppyjä havainnut, Faktahan kuitenkin on että rannemittaus ei pysy äkkinäisissä sykkeen vaihteluissa niin hyvin mukana ja joillakin ei vaan rakenteellisista syistä toimi ollenkaan. Työmatkatempoiluihin ainakin tässä vaiheessa kautta tarkkuus lienee ihan riittävä. Eipä noita lukemia muutenkaan tule nyt talvitakin alta livenä nähtyä. "Kunnon lenkille" laitan vielä sykevyön päälle ja mittarin hihan päälle näkyviin.

Juoksutehoa

Garmin toi loppuvuodesta saataville muihinkin tuoreemman pään mittareihin juoksutehon laskennan. Mittaus vaatii kaverikseen HRM-RUN2 tai HRM-TRI sykevyön, jonka kiihtyvyysantureiden ja maagisen algoritmin perusteella mittari näyttää sitten teholukemia. Pyöräilyn watteihin tottuneena lukemat näyttävät epäilyttävän korkeilta, mutta samahan tuo kun vaan pysyisivät aina saman suuntaisina. En ole tehnyt mitään juoksu FTP testiä jonka perusteella voisi sitten alkaa suunnittelemaan harjoituksia tarkemmin. Itseasiassa en edes vielä tiedä mikä olisi se oikea tapa tehdä testi. Juoksuteho on sen verran tuore ominaisuus, että asiantuntijatkin näyttäisivät vielä olevan eri linjoilla. Tällä hetkellä siis keräilen vaan dataa ja katsotaan keväämmällä miltä käppyrät alkavat näyttämään.

Aktiivisuusrannekkeena


Enpä sen kummemmin arjen aktiivisuutta seuraile, mutta ihan mielenkiintoista välillä katsoa minne syke pomppii päivän mittaan kun 935 jaksaa mittailla 24/7. Ja varsinkin yöllä. Meillä on usein niin sanotusti vaihderikkaita öitä, keskimäärin 1-2 ylimääräistä natiaista kiipeää sänkyymme nukkumaan (=pyörimään ja hakkaamaan) ja unenlaatu on sitten sen mukainen. Oheisessa kuvassa näkyy kivasti miten joulupukin tulon odotusjännitys ja vähän sairastelleet tytöt pitivät leposykkeen joulun pyhinä korkealla.

Muutamiin bugeihinkin olen törmännyt:
-Kielen valinta. Tykkään käyttää kelloa englanninkielisenä, koska useimmiten suomennokset ovat hieman erikoisia. Jostakin syystä kello vaihtaa aina kieleksi takaisin suomen. Ehkä asetus valuu jostakin Garmin Connectin uumenista tms aina päivityksen yhteydessä?
-Päivitys on jumittanut muutaman kerran. Ruudussa lukee vaan "Siirtää". Bootilla korjaantunut. Onhan tuossa Garmin Connectissakin aikaisemminkin ollut jotain pientä probleemaa muidenkin mittareiden kanssa.
-En tiedä onko 935 vai Edge 520 vika, mutta jos molemmat ovat samaanaikaan päällä saan kummia piikkejä kadenssiin (ja tehoon) sisäpyöräillessä. Virhettä ei tule jos vaan jompikumpi on päällä. Potentiaalinen ongelma kesän kisoissa.


Yhteenvetona: Todennäköisesti paras tällä hetkellä markkinoilla oleva triathlonmittari. Jos aikaisemmin joku tökki (useimmilla Garminissa muoto/kellon väritys) niin nyt en pysty sanomaan yhtä ainoaa syytä miksi kannattaisi odottaa seuraavaa sukupolvea. Huippuhankinta!

9.11.2017

Lajikokeilussa short track!

Pääsin viime viikolla kokeilemaan short trackiä, eli kaukalopikaluistelua. Meillä firma tekee yhteistyötä Suomen Luisteluliiton kanssa ja sieltä Janne Hänninen ja Joel Vähä-Salo vetivät meille pienen lajiintutustumistreenin.

Luistelu ja erityisesti matkaluistelu (radalla) on minulle tuttu laji. Olenkin jokunen vuosi sitten kun oli vielä paremmat talvet luistellutkin aktiivisemmin. Joskus kipuilleet polvetkin tuntuivat pysyvän luistellen paremmassa kunnossa. Oma teoreema oli että sain luistellen jalkojen lihasbalanssin peremmaksi, luistelussa kun tulee polven ojennusliike loppuun toisin kuin pyöräillessä, jossa jalka aina jää vähän koukkuun. Myös luistelu-juoksu yhdistelmäharjoitus oli mielenkiintoinen, tuntui varmasti pahemmalta kuin trinisteille tutumpi pyörä-juoksu. Nyt oli kuitenkin mennyt useampi vuosi etten ollut pistänytkään luistimia jalkaani.

Pikaluistimet ovat tosin aika kaukana pitkäteräisistä luisteluhiihtomonoihin kiinnitettävistä retkiluistimista. Kenkä on matalavartinen ja TODELLA jäykkä/kova hiilikuituinen. Napakkaan pyöräilykenkäänkin tottuneelle nuo oli melkoisen haastavat saada laitettua jalkaan ja erityisesti treenin jälkeen jalasta pois. Käytännössä nämä tehdään customina jokaisen luistelijan jalkaan sopiviksi ja niiden kanssa ei ole tarkoitus edes pitää sukkia. Terät on kiinnitetty kenkään epäsymmetrisesti vasemmalle puolelle ja ne ovat myös kaarevat, näillä ei siis ole tarkoitus kuin luistella vastapäivään. Oli veikeä tunne kun pisti vaan painetta sisäkurviin niin luistimet käänsivat automaagisesti, ihan kuin olisi vetänyt kiskoilla!

Ennenkuin päästiin luistelemaan tehtiin pihalla vähän alkulämmittelyjä, erilaisia liikkuvuus ja koordinaatioharjoituksia, myös pääkoppaakin aktivoimaan.
Sitten vaan luistimet jalkaan ja jäälle... Ensimmäiset metrit tuntuivat aika huterilta, mutta sitten tuntumaa alkoi löytymään. Jäällä teimme muutamia liukumisharjoituksia yhdellä jalalla ja haettiin tuntumaa suoraan sekä kurvissa etenemiseen. Kurvissa sirklaaminen ei oikein onnistunut vielä. Lopuksi harjoiteltiin viestivaihtoja ja vedettiin lyhyt viesti parin kanssa.
Olipa tosi hauskaa hommaa, toivottavasti tulevana talvena pääsee lisää luistelemaan!

Ps. Viimeisimmässä Sportmagasinetissä oli juttua pikaluistelusta.

24.10.2017

Offseasonin syövereissä

Jaahs, syksy on jo pitkällä, ensimmäisiä lumisateitakin povaillaan loppuviikoksi.
Syksyllä oli tarkoitus kokeilla juoksuvauhtia kympillä ja puolimaratonilla, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut. Challenge Turun jälkeen pohkeiden ja akillesjänteiden palautuminen ei käynnistynyt ihan toivotulla tavalla. Pystyin juoksemaan ihan OK, mutta lenkin jälkeisten pienten kolotusten takia aika seuraavaan lenkkiin vierähti helposti viikoksi ja eipä siinä silloin harjoittelusta mitään tule. Meillä oli myös perheessä perinteinen syksyn on/off flunsakierre, jokainen tietysti vuorollaan ja pari kunniakierrosta päälle. Siinähän se syyskuu sitten menikin ja katse oli parempi ottaa seuraavaan kauteen. Itseasiassa taas vähän kurkussa kipristelee...

Kuvassa tunnelmia kauden viimeiseltä maantielenkiltä Helsingistä Riihimäelle viikko sitten. Kevarit oli melkoisessa lehtimössössä, mutta tiestö kuivana niin päätin lähteä trikoneella liikenteeseen. Pääsi siten kokeilemaan luonnossa muutamia muutoksia ajoasentoon. Virittely ensi kautta kohti jatkuu sisätiloissa.

15.9.2017

Kevään maantiepyöräprojekti


Kasailin keväällä uuden maantiepyörän. Tavoitteena oli tehdä maltillisen budjetin kulkine porukkalenkeille/kevyille maantielenkeille/traineripyöräksi/huonomman sään treenipyöräksi/hyvän sään työmatkatemporukiksi.

Alkuperäinen jo kauan elänyt unelma oli hommata custom titaanirunko, mutta budjetillisista syistä rungoksi valikoitui paljolti WeightWeenies foorumin kokemusten perusteella Workswell WCB-R-066, joka on millintarkasti sama tai jopa samasta muotista tehty kuin erään tunnetun kanadalaisvalmistajan R-sarjan kulkupelit. Yhteydenpito Workswelliin sujui hienosti, kaikkiin kysymyksiin vastattiin todella nopeasti. Pienen viivästyksen jälkeen (satulatolpat lopussa...) runko rantautui Suomeen huhtikuussa. Työnjälki oli hyvää, ei mitään valittamista. Paketissa tuli mukana runko, etuhaarukka, stemmi, ohjainlaakeri, keskiölaakeri ja satulatolppa. Sitten vaan rakentamaan osaksi varastosta löytyneistä luotto-osista, mutta voimansiirron osalta ihan tuoreistakin. Varsinaisen kasauksen hoiti BikeCompanyn kaverit Töölössä, kaikkeen ei itse ehdi....

SRAM Force 22 voimansiirto ja vähän teipillä väriä runkoon
Osasarjaksi tuli mekaaninen SRAM Force 22. Mekaaninen, koska halusin simppelin setupin jossa ei ole mitään akkuja ladattavana. Edellisessä asunnossa jouduin säilyttämään pyörää kylmässä varastossa ja paukkupakkasilla akku oli aina tyhjänä, kun oli tarkoitus siirtyä treineriä polkemaan. Aikaisemmin minulla on ollut maantiepelissä aina Campagnoloa, mutta päätin nyt kokeilla jotain muuta. Mielestäni Campalla ei oikein hinta/laatu enää kohtaa noissa keskihintaluokan osissa.

Heti ensimmäisillä polkaisuilla huomasi, että runko on tosi jämäkkä. Tuntui että pyörä lähti kurveista vikuroimatta kuin raketti kun antoi sille vähän pedal poweria. Liekö rungon vai minulle sopivamman mitoituksen ansiota, että putkelta tykittämiseenkin löytyi nyt ihan uusi vaihde. Ajomukavuutta on vähän vaikea arvioida, koska renkaat ja rengaspaineet vaikuttavat siihen todnäk enemmän kuin rungoista löytyvät erot. Ei runko ainakaan hakkaavan kovalta tunnu, smoothimman oloista menoa kuin esim. vanhalla alu-carbon runkoisella Olmollani. Erityisesti perä tuntuu mukavammalta, ehkäpä pikkusormen ohkaisilla haarukan yläputkilla on vaikutusta ajomukavuuteen? Suuri ero ajomukavuuteen tuli myös kun vaihdoin Continentalin GP4000SII kumekset Michelinin Power Enduranceihin. Olisipa mielenkiintoista päästä vertailun vuoksi kokeilemaan pyörän "esikuvaa".

SRAMin vaihteisto oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kahva on vähän isomman oloinen kuin Campalla. Jarrukahva ja vaihdevipu osuvat hyvin pieneenkin käteen ja etäisyyden säätäminen onnistuu. Peukalo hakee vielä sillointällöin Campasta löytyvää pikku vipua raskaammalle välitykselle vaihtamiseksi. SRAMmillahan vaihtaminen hoituu yhdellä vivulla, pieni näpäytys vipua vaihtaa raskaammalle ja pidempi heilautus sitten vastaavasti kevyemmälle. Toimiva systeemi kunhan vaan menee selkäytimeen. Jokatapauksessa vaihtaminen on tosi nopeata ja tarkkaa, eikä etuvaihtaja hinkkaa millään välityksellä. Ja koko systeemi toimii hyvin äänettömästi.

Pyörä on ollut kaikinpuolin todella positiivinen yllätys hintaisekseen. Tällä tulee nyt mieluummin lähdettyä liikenteeseen kuin tripyörälläni. Ajoa on kertynyt kesällä vajaa tonni ja ainoa probleemi tuli yhden muovisen kaapelistopparin haljetessa. Onneksi uusi löytyi parilla egellä Lauttasaaresta ja matka jatkuu!


Runko: Workswell WCB-R-066 (54)
Osasarja: SRAM Force 22
Vanteet: DT Swiss R23 Spline
Renkaat: Michelin Power Endurance 25mm + Michelin latex sisäkumit
Satula: Fizik Arione CX Carbon
Polkimet: Garmin Vector / Look KEO Sprint
Paino: 7,1kg