9.11.2017

Lajikokeilussa short track!

Pääsin viime viikolla kokeilemaan short trackiä, eli kaukalopikaluistelua. Meillä firma tekee yhteistyötä Suomen Luisteluliiton kanssa ja sieltä Janne Hänninen ja Joel Vähä-Salo vetivät meille pienen lajiintutustumistreenin.

Luistelu ja erityisesti matkaluistelu (radalla) on minulle tuttu laji. Olenkin jokunen vuosi sitten kun oli vielä paremmat talvet luistellutkin aktiivisemmin. Joskus kipuilleet polvetkin tuntuivat pysyvän luistellen paremmassa kunnossa. Oma teoreema oli että sain luistellen jalkojen lihasbalanssin peremmaksi, luistelussa kun tulee polven ojennusliike loppuun toisin kuin pyöräillessä, jossa jalka aina jää vähän koukkuun. Myös luistelu-juoksu yhdistelmäharjoitus oli mielenkiintoinen, tuntui varmasti pahemmalta kuin trinisteille tutumpi pyörä-juoksu. Nyt oli kuitenkin mennyt useampi vuosi etten ollut pistänytkään luistimia jalkaani.

Pikaluistimet ovat tosin aika kaukana pitkäteräisistä luisteluhiihtomonoihin kiinnitettävistä retkiluistimista. Kenkä on matalavartinen ja TODELLA jäykkä/kova hiilikuituinen. Napakkaan pyöräilykenkäänkin tottuneelle nuo oli melkoisen haastavat saada laitettua jalkaan ja erityisesti treenin jälkeen jalasta pois. Käytännössä nämä tehdään customina jokaisen luistelijan jalkaan sopiviksi ja niiden kanssa ei ole tarkoitus edes pitää sukkia. Terät on kiinnitetty kenkään epäsymmetrisesti vasemmalle puolelle ja ne ovat myös kaarevat, näillä ei siis ole tarkoitus kuin luistella vastapäivään. Oli veikeä tunne kun pisti vaan painetta sisäkurviin niin luistimet käänsivat automaagisesti, ihan kuin olisi vetänyt kiskoilla!

Ennenkuin päästiin luistelemaan tehtiin pihalla vähän alkulämmittelyjä, erilaisia liikkuvuus ja koordinaatioharjoituksia, myös pääkoppaakin aktivoimaan.
Sitten vaan luistimet jalkaan ja jäälle... Ensimmäiset metrit tuntuivat aika huterilta, mutta sitten tuntumaa alkoi löytymään. Jäällä teimme muutamia liukumisharjoituksia yhdellä jalalla ja haettiin tuntumaa suoraan sekä kurvissa etenemiseen. Kurvissa sirklaaminen ei oikein onnistunut vielä. Lopuksi harjoiteltiin viestivaihtoja ja vedettiin lyhyt viesti parin kanssa.
Olipa tosi hauskaa hommaa, toivottavasti tulevana talvena pääsee lisää luistelemaan!

Ps. Viimeisimmässä Sportmagasinetissä oli juttua pikaluistelusta.

24.10.2017

Offseasonin syövereissä

Jaahs, syksy on jo pitkällä, ensimmäisiä lumisateitakin povaillaan loppuviikoksi.
Syksyllä oli tarkoitus kokeilla juoksuvauhtia kympillä ja puolimaratonilla, mutta eihän siitä taaskaan mitään tullut. Challenge Turun jälkeen pohkeiden ja akillesjänteiden palautuminen ei käynnistynyt ihan toivotulla tavalla. Pystyin juoksemaan ihan OK, mutta lenkin jälkeisten pienten kolotusten takia aika seuraavaan lenkkiin vierähti helposti viikoksi ja eipä siinä silloin harjoittelusta mitään tule. Meillä oli myös perheessä perinteinen syksyn on/off flunsakierre, jokainen tietysti vuorollaan ja pari kunniakierrosta päälle. Siinähän se syyskuu sitten menikin ja katse oli parempi ottaa seuraavaan kauteen. Itseasiassa taas vähän kurkussa kipristelee...

Kuvassa tunnelmia kauden viimeiseltä maantielenkiltä Helsingistä Riihimäelle viikko sitten. Kevarit oli melkoisessa lehtimössössä, mutta tiestö kuivana niin päätin lähteä trikoneella liikenteeseen. Pääsi siten kokeilemaan luonnossa muutamia muutoksia ajoasentoon. Virittely ensi kautta kohti jatkuu sisätiloissa.

15.9.2017

Kevään maantiepyöräprojekti


Kasailin keväällä uuden maantiepyörän. Tavoitteena oli tehdä maltillisen budjetin kulkine porukkalenkeille/kevyille maantielenkeille/traineripyöräksi/huonomman sään treenipyöräksi/hyvän sään työmatkatemporukiksi.

Alkuperäinen jo kauan elänyt unelma oli hommata custom titaanirunko, mutta budjetillisista syistä rungoksi valikoitui paljolti WeightWeenies foorumin kokemusten perusteella Workswell WCB-R-066, joka on millintarkasti sama tai jopa samasta muotista tehty kuin erään tunnetun kanadalaisvalmistajan R-sarjan kulkupelit. Yhteydenpito Workswelliin sujui hienosti, kaikkiin kysymyksiin vastattiin todella nopeasti. Pienen viivästyksen jälkeen (satulatolpat lopussa...) runko rantautui Suomeen huhtikuussa. Työnjälki oli hyvää, ei mitään valittamista. Paketissa tuli mukana runko, etuhaarukka, stemmi, ohjainlaakeri, keskiölaakeri ja satulatolppa. Sitten vaan rakentamaan osaksi varastosta löytyneistä luotto-osista, mutta voimansiirron osalta ihan tuoreistakin. Varsinaisen kasauksen hoiti BikeCompanyn kaverit Töölössä, kaikkeen ei itse ehdi....

SRAM Force 22 voimansiirto ja vähän teipillä väriä runkoon
Osasarjaksi tuli mekaaninen SRAM Force 22. Mekaaninen, koska halusin simppelin setupin jossa ei ole mitään akkuja ladattavana. Edellisessä asunnossa jouduin säilyttämään pyörää kylmässä varastossa ja paukkupakkasilla akku oli aina tyhjänä, kun oli tarkoitus siirtyä treineriä polkemaan. Aikaisemmin minulla on ollut maantiepelissä aina Campagnoloa, mutta päätin nyt kokeilla jotain muuta. Mielestäni Campalla ei oikein hinta/laatu enää kohtaa noissa keskihintaluokan osissa.

Heti ensimmäisillä polkaisuilla huomasi, että runko on tosi jämäkkä. Tuntui että pyörä lähti kurveista vikuroimatta kuin raketti kun antoi sille vähän pedal poweria. Liekö rungon vai minulle sopivamman mitoituksen ansiota, että putkelta tykittämiseenkin löytyi nyt ihan uusi vaihde. Ajomukavuutta on vähän vaikea arvioida, koska renkaat ja rengaspaineet vaikuttavat siihen todnäk enemmän kuin rungoista löytyvät erot. Ei runko ainakaan hakkaavan kovalta tunnu, smoothimman oloista menoa kuin esim. vanhalla alu-carbon runkoisella Olmollani. Erityisesti perä tuntuu mukavammalta, ehkäpä pikkusormen ohkaisilla haarukan yläputkilla on vaikutusta ajomukavuuteen? Suuri ero ajomukavuuteen tuli myös kun vaihdoin Continentalin GP4000SII kumekset Michelinin Power Enduranceihin. Olisipa mielenkiintoista päästä vertailun vuoksi kokeilemaan pyörän "esikuvaa".

SRAMin vaihteisto oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kahva on vähän isomman oloinen kuin Campalla. Jarrukahva ja vaihdevipu osuvat hyvin pieneenkin käteen ja etäisyyden säätäminen onnistuu. Peukalo hakee vielä sillointällöin Campasta löytyvää pikku vipua raskaammalle välitykselle vaihtamiseksi. SRAMmillahan vaihtaminen hoituu yhdellä vivulla, pieni näpäytys vipua vaihtaa raskaammalle ja pidempi heilautus sitten vastaavasti kevyemmälle. Toimiva systeemi kunhan vaan menee selkäytimeen. Jokatapauksessa vaihtaminen on tosi nopeata ja tarkkaa, eikä etuvaihtaja hinkkaa millään välityksellä. Ja koko systeemi toimii hyvin äänettömästi.

Pyörä on ollut kaikinpuolin todella positiivinen yllätys hintaisekseen. Tällä tulee nyt mieluummin lähdettyä liikenteeseen kuin tripyörälläni. Ajoa on kertynyt kesällä vajaa tonni ja ainoa probleemi tuli yhden muovisen kaapelistopparin haljetessa. Onneksi uusi löytyi parilla egellä Lauttasaaresta ja matka jatkuu!


Runko: Workswell WCB-R-066 (54)
Osasarja: SRAM Force 22
Vanteet: DT Swiss R23 Spline
Renkaat: Michelin Power Endurance 25mm + Michelin latex sisäkumit
Satula: Fizik Arione CX Carbon
Polkimet: Garmin Vector / Look KEO Sprint
Paino: 7,1kg


18.8.2017

Case study - Triathlonkausi 2017

Turun Challengen jälkeen sain muutamia kyselyitä harjoittelustani kaudella 2017. Tässä vähän tarkempaa selvitystä omasta systeemistäni. Ei ihan oppikirjojen mukaan mene.


Kuva 1. Treenit 2017
Taustoja:
M45-49. Triathlonharrastusta takana n. 12v, ei urheilutaustaa. Treenimäärät pyörineet parit viime vuodet noin 270h lukemissa. Lapset: 6v isotyttö + kaksostytöt 3v. Osittaisella hoitovapaalla toistaiseksi ohjelmistotestaajan duunista, 80% viikkotunnit siis.

Olin tammikuun loppuun saakka hoitovapaalla ja treenit jäivät hyvin satunnaisiksi. Meininki kotona on semmoista, että iltaisin on hyvin vaikea löytää aikaa treenaamiseen tai oikeastaan yhtään mihinkään.
Lapset aloittivat sitten päiväkodin ja sairastelukierre alkoi välittömästi. Omalta kohdalta influenssa ja pitkittynyt korvatulehdus estivät treenaamisen miltei koko helmi-maaliskuuksi. Olin jo lähellä pistää koko kauden pakettiin. Siitä sitten kuitenkin yritystä työmatkaliikunnan kautta uuteen nousuun. Kuten kuva 2 näyttää jonkinlaista progressiota on treenimäärissä havaittavissa. Enemmän kuitenkin sisällössä. Käytännössä mitään viikko- tai pidemmän aikavälin ohjelmaa on täysin mahdotonta suunnitella ja toteuttaa. Treeni on kuitenkin hyvin säännöllistä, joten lajitekniikka ja taloudellisuus pyörässä & juoksussa on todnäk kohdallaan? Pidempiä treenejä on taas melkoisen niukasti, joten puolikasta pidemmille matkoille valmistautuminen olisi tällä paletilla todnäk haasteellista.

Kuva 2. Treenit kuukausittain ja lajeittain
Pyörä. Kuten kuvasta 1. näkyy pääosa treenistäni on siis työmatkapohjaista pyöräilyä 10-15km suuntaansa ainakin 4pv/vko. Talvisin ajan MTBllä ja muuten cyclokrossarilla. Trainerilla en ajanut kertaakaan koko talvena, ainoastaan huhtikuun loppupuolella muutaman kerran parvekkeella, kun kelit olivat vielä turhan viileitä maantiellä ajeluun. Työmatkoihin minulla ei ole tarkempaa ohjelmaa, keskimäärin toiseen suuntaan tulee ehkä ajettua klassista pappakovaa, mutta vähän aina kuulostelen fiiliksiä voisiko vaikka jotain Strava segmenttejä tykittää tiukemmin. Silloin tällöin ajan myös lyhyitä vetoja vaikkapa 30sON/30sOFF tai ylämäet reippaammin jne. Ja luonnollisesti välillä myös kevyttä pyörittelyäkin.

Juoksu on minulle hyvä ja paha laji. Jalkani ovat erittäin loukkaantumisherkät, joten juoksen hyvin maltillisia määriä n. 20-30km/vko. Toisaalta taas olen huomannut pääseväni siedettävään juoksukuntoon helposti. Varsinaisella treenikaudella pyrin juoksemaan 3-4krt/vko. Näistä kaksi juoksua on yleensä hyvin lyhyitä 20-25min, toinen ehkä työmatkapyöräilyn päälle. Yksi juoksu intervalleja/TV reipasta ja viimeinen "pitkis" joka minulla tarkoittaa 45-75min, jonka tyypillisesti juoksen vähän kiihtyvävauhtisena. Keväällä tein aikaisempaa enemmän erilaisia juoksutekniikkaharjoituksia radalla.

Uinti. Kauden uinnit oli ihan total disaster. Uin Heltrin Pirkkolan To illan ryhmässä, mutta enpä montakaan kertaa koko kautena päässyt paikalle pääasiassa pitkittyneen flunssan tai lasten sairastelun takia. Avovedessä kävin kerran toukokuun lopussa Kuusiksella ja pari viikkoa sitten Kaitalammella. Muut avovesiuinnit olikin sitten kisastartteja. Total 16 uintia/36km. Tässä täytyy skarpata ensi vuonna.

Heinäkuu/ennen kisaa. Onnistuneen Kiskon ja Sääksen puolimatkan jälkeen alkoi kolmen viikon kesäloma ja kisanjälkeinen flunssa. Loma meni oikeastaan muutamalla kevyellä pyöräilyllä ja juoksulla. Loppukuusta sitten päätös Turkuun lähdöstä ja parit valmistavat kisavauhtiset treenit. Lisäksi kävin vähän avaamassa konetta Twilight Runin kympillä. Pyörässä tehot tuntuivat vähän hiipuneen, mutta juoksu kulki hyvin. Sitten vaan viivalle Turussa!

15.8.2017

Challenge Turku

Hienot kisat Turussa viikonloppuna! Kimmo ja kumppanit olivat onnistuneet leipomaan kansainvälisenkin mittapuun mukaan mainion hyvähenkisen ja kilpailullisesti tasokkaan tapahtuman, ilman erään kiinalaisomisteisen brändin ylitsepursuavaa byrokratiaa. Erityismaininta napakasta kisainfosta, pirteistä toimitsijoista ja hienosti toimivasta kisaravintelista, josta löytyi esim Fafaksen pitaleipiä!


Kuva: Challenge Turku
Uintistartti tapahtui rollingstarttina, jota pääsin kokeilemaan nyt ensimmäisen kerran. Uimarit siis järjestyivät omatuntonsa mukaiseen jonoon, josta nopeimmat ensin veteen ja seuraavat perään jatkuvana nauhana. Asetuin jonnekin vähän päälle 30min uivien ryhmään. Hyppäsin pommilla laiturilta jokeen ja sitten vaan kauhomaan. Alkuverra kun jäi käytännössä kastautumiseksi, päätin aloittaa hyvin rauhallisesti ja kiihdyttää siitä sit eteenpäin. Tuli tehtyä kuitenkin pienimuotoinen strateginen virhe ja startattua turhan kaukaa. Ekalle poijulle mennessä nimittäin sain jo ohitella porukkaa ja eteen muodostui melkoinen tulppa. Löytyihän se oma hyvä uintipaikkakin lopulta, mutta jostakin syystä uintivauhti jäi nyt ns. mukavuusalueelle. Sitä napsun kovempaa ei vaan löytynyt mistään. Lopuksi suunnattiin Suomenjoutsenen ohi kohti Gangesin portaita ja rantauduin ajassa 33:55 (10.).
(c) aika-ajo.com
Eka vaihto perinteisen hidas ilman ongelmia.
Ja sitten pyörään, joka jännitti ennakkoon tänään eniten. Pyöräreitti oli kolme kierrosta melkolailla flättiä moottoritietä Helsingin suuntaan myötätuulessa ja vastaista sitten Turkuun päin takaisin. Ajo oli siis yhtä ja samaa staattista jyystöä, joten persuus oli kovilla. Ennakkoon pohditiin reitin muodostavan mahd. peesijunia, mutta kisassa ajo oli erittäin siistiä ja valvonta näytti pelaavan. Jostakin syystä en nyt saanut pidettyä tehoja samoissa lukemissa kuin Sääksessä kuukausi sitten. Vauhtia onneksi kuitenkin piisasi. Viimeisellä kierroksella tuuli yltyi, satulassa istuminen alkoi olla jo aika tuskallista, eikä oikein jaksanut/pystynyt enää painamaan aeroasennossa. Tehot tippuivat ku lehmän häntä ja roikuin jossakin noin 5hlö porukassa kohti transitiota. Tuntui ettei matka ikinä loppunut... Pyörä kuitenkin 2:30:03 (yhä 10.)

T2 tuli sitten vähän tyrittyä. Melkoinen kupla otsassa joten piti päästä veskiin.  Juoksin kuitenkin epähuomiossa vessan ohi suoraan telttaan vaihtamaan juoksukamppeita. Täytyi sit palata uudestaan vessaan, jossa saavillisen pissimiseen menikin sitten aikaa ja taisi maksaa 4. sijan....

Juoksun tavoitevauhdiksi asetin 4:30-4:40 min/km, joka olisi pikkuisen kovempaa mitä kuukausi sitten Sääksessä. Lajin vaihto tekikin väsyneen pyöräilyn jälkeen näköjään hyvää ja vauhti asettui luontevasti 4:2x lukemiin. Reitti oli tasainen ja kierteli Aurajoen rantoja. Katsojia ja kannustusta olikin ihan kivasti reitin varrella ja mukava oli painaa menemään. Vauhti säilyi vähän tavoitetta kovempana ja pikkuisen huolestutti tuleeko kantattua lopussa. Energiaa sisään ja seinää ei onneksi tullut näkyviin. Viimeisen kierroksen puolivälissä katsoin ekan kerran kokonaisaikaa ja virittelin pientä loppukiriä 4:45 alittamiseksi. Loppusuoralle paidan vetskari kiinni ammattilaisten tyyliin ja pienet tuuletukset (näkyi kuulemma suorassa TV lähetyksessäkin.. heh heh). Puolimara taittui lopulta aikaan 1:33:23, joka oli sarjan 4. nopein.
Kuva: Challenge Turku
Lopputuloksissa oman sarjan 7. ja ennätysaika 4:44:46 vähän ylipitkälläkin reitillä (Sääksessä vähän naftilla reitillä meni 4:42 viime kuussa). Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen, sillä kisa meni aika lyhyellä valmistautumisella, sekä ns. päivän kuntokaan ei tuntunut olevan ihan terävin mahdolllinen. 

Trikausi 2017 alkaa olla nyt paketissa. Katsotaan mitä seuraavaksi keksiikään.

7.8.2017

Twilight Run 10k

Lauantai-iltana kävin rykäsemässä Hietsussa kympin Twilight Runissa. Olipa kiva maltillisen kokoinen juoksutapahtuma. Matkoja löytyi vitosesta puolimaratoniin. Valitsin kympin, koska ajattelin sen palvelevan parhaiten ensi viikonlopun Challenge Turkuun valmistautuessa. Enkä itseasiassa ollut juokssut sileätä kymppiä varmaan 10 vuoteen? Olikohan meillä joskus Heltri Cupin syksykisana Kuusijärvellä? Tavoiteajan laitoin 40min pintaan. Keli oli kiva aurinkoinen, mutta melkoisen tuulinen.

Kuva: Runners High

Lähtö tapahtui Hietaniemenkadun päästä, josta kurvattiin rantaa pitkin Lapinlahteen. Aika pikaiseen startin jälkeen joukosta erottui parinkymmen juoksijan porukka niin reipasta vauhtia (alle 4:00 kilsoja) ettei mulla ollut siihen junaan asiaa. Oma tavoitevauhti oli se about 4:00, enkä halunnut kaasutella heti jalkoja alta. Omaan vauhtiini ei löytynyt kaveria, joten pääasiassa yksikseen sain painaa eteenpäin. Kolmas kilsa (4:11min/km) oli näköjään kisan hitain, siinä kurvattiin Länsiväylän alta Salmisaaren kortteleiden kipakoita kurveja kiertämään. Myös viides kilsa oli vähän nousuvoittoista Ruoholahdesta Lapinlahdentielle ja muutamia kallisarvoisia sekunteja tuli hukattua.

Matka jatkui kohti pohjoista ja sain aavistuksen verran vauhtia nostettuakin kilsojen napsuessa 3:5x lukemiin. Kahdeksas kilsa alkoi tuntumaan jo toivottoman pitkältä, eikö se Kesärannan käännös ikinä tule vastaan? Ja yhdeksännellä alkoi jo vähän puuskuttamaan. Hesperiankadun päässä maalin jo näkyessä biitsillä näytti kello 38min ja rapiat, olisiko 40min alitukseen sittenkin rahkeita. Maali oli kuitenkin aika pitkällä biitsillä ja loppusuora juostiin upottavalla hiekalla. Ei siis ollut saumaa huikeaan loppukiriin. Loppuaika painui näin lukemiin 40:10, jolla irtosi sijoitukseksi 15. Lopputulokset

Juoksusta jäi hyvä fiilis ja sen verran nälkää tulosparannukseen, että eiköhän tässä täydy laittaa muutamat ilmot sisään syksylle.
Ensi viikonloppuna sitten trikauden päätös Challenge Turussa.

4.8.2017

Next stop Turku


Kansallismaisemaa Paha-Kolin huipulta
Viimeksi pohdiskelin trikauden päätöstä, mutta yleisön (ja treenikaverin) pyynnöstä pistin vielä ilmon sisään Challenge Turun puolimatkalle. Kiva päättää kausi vähän hulppeammissa ympyröissä ja minulle vielä uudessa kisassa. Tasainen reitti ei todellakaan suosi vahvuuksiani, mutta ilmeisesti hyvään aikaan voisi olla mahdollisuuksia jos vaan persuus kestää Hki motarilla tempomista.
Kisaan valmistautuminen ei ole mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Hienosti menneen Sääksen kisan jälkeen alkoi nimittäin perinteinen after race flunssa. Parisen viikkoa tuli niistettyä neonvihreetä ektoplasmaa. Ei suurempaa draamaa, mutta eipä tullut juuri lenkkiäkään tehtyä. Ei tosin lomalla paljoa olisi ehtinytkään. Nyt reilun viikon ajan olen sitten pistänyt nupit kaakkoon :-D ja jokunen hyvä treeni on plakkarissa. Panostus on niin kovaa, että tuli tehtyä jopa kesäkauden toinen uintiharjoitus, tällä kertaa Kaitalammella.
Seuraava kisastartti on itseasiassa jo lauantaina Hietsussa, jossa juoksen Twilight Runin 10km.