Eeppinen satulaprojekti part I

Jokunen kuukausi sitten alkoi vähän syyhyttämään tehdä jotain hiilikuituhommia osaksi WeightWeenies foorumin innoittamana esim. nuoren ja lahjakkaan Berkin touhuja seuraten. Lenskareihinhan olen tehnyt erinäköisiä hiilikuitujuttuja jo pitkälti 80-luvun puolella. Josko nyt tekisi jotain fillareihin liittyvää...

Aloin sitten tekemään tri-satulaa. Syystä että mulla on pari satulaa joissa on jotain hyvää, mutta ne hyvyydet eivät ole yhdessä yksilössä, enkä tiedä markkinoiltakaan mitään vastaavaa tuotetta.
Tarkoituksena oli tehdä yksi prototyyppikappale, joten päätin käyttää Lost-Foam menetelmää (ensimmäistä kertaa urallani!!), tästä lisää myöhemmin....
Perusaihion tein lämpöeristefoamista puukolla, hiomakalikalla ja hiomapaperilla työstäen. Muoto on haettu parilla mallineella ja harjaantuneella silmällä. Suurimmat erot Arioneen on leveämpi ja pyöreämpi keulaosasto sekä painetta poistava "kanjoni" keskellä. Kuvassa melkein valmis aihio Fizik Tri2 Arionen vieressä.

Aihion päälle sitten laminoidaan hiilikuitukuori. Kuitu on 200g/m2 painoista hiilikuitukangasta, jota tulee muutama kerros ja lisäksi UD (unidirectional) hiilikangasta jokunen lämpäre kriittisiin paikkoihin. Tarkoituksena on tehdä pituussuunnassa jäykkä satula, mutta sivut saavat olla jonkin verran joustavat lisäten toivottavasti ajomukavuutta.  Epoksihartsina käytän klassista SP115 hartsia, joka on myös UV-suojattua.

Epoksilla kostutetut kankaat laitetaan aihion päälle (kuva2), suojamuovikalvo päälle ja kuidut prässätään paineella aihioon kiinni. Tässä tapauksessa käytin paineena superlonia, jonka puristin hyvin palvelleella Michelinin lateksisäkumilla aihion ympärille. Sofistikoituneempaa olisi varmaan käyttää alipainetta, mutta eipä nyt innostanut alkaa virittelemään alipainepusseja ja kompressoreja.

Vuorokauden kovettumisen jälkeen paketti auki ja karkean näköinen kyhäelmä paljastuu.
Seuraavaksi vähän hiontaa ja dremelöintiä.

Jatkuu lähitulevaisuudessa.....